Mutta mitä lupauksia? Kun mietin viime vuoden tavoitteitani, olen onnistunut erinomaisesti. Saavutin kaiken mitä tahdoinkin. Tänä vuonna minulla ei ole tullut mieleen juuri mitään erilaista viime vuoden lupauksista; tänä vuonna aion nostaa vain hieman rimaa. Maratonin läpi vieminen syksyllä, joten tästä lähtee kunnon kuntokuuri. Lupaan myös elää mahdollisimman terveellisesti ja pitämään kehostani huolta; uutena vuotena opin rajani alkoholin suhteen.

En tiedä missä mielentilassa tätä oikein kirjoitan, mutta päätin ruveta kirjoittamaan tänne blogiin useammin. Voisin kirjoittaa tänne kaikesta, mutta pääaiheeksi nousee varmasti liikunta.

Nyt olen viettänyt liikaa aikaa ihmisten kanssa. Tässä kohtaa on tarkoitus pitää aikaa itsensä kanssa, ja kuunnella hyvää musiikkia. Sitä ei voi uskoa miten mahtava vaikutus hyvällä musiikilla on mielentilaan.

Mielenkiintoista ja erilaista uutta vuotta 2010! Itselläni tulee olemaan varmasti edellisiä vuosia verratten paljon uutta ja mielenkiintoista tänä vuonna.

Ajattelin pysyä aika anonyymina, mutta jos joku tuttu tänne löytäisi, tunnistaisi varmasti minut aika pian aiheistani. Olen tällä hetkellä 17 vuotta ja neito kauneimmillaan, kuten sananlasku kuuluu. Käyn lukiota pääkaupunkiseudulla, tällä hetkellä 1,5 vuotta takana. Itse käyn lukion neljässä vuodessa, sillä se on meidän koulun systeemi. Meillä ei ole koulussa tavallista kurssijärjstelmää, vaan meillä on vähän samanlainen systeemi kuin yläasteella. Emme saa siis itse tehdä lukujärjestyksiämme.

Minulla on pieni koira, Frida. Se on kääpiöpinseri, rouva, onhan se saanut pari vuotta sitten neljä pentua. Frida on hauska koira, se on erittäin hellyydenkipeä lorvailija, joka ei suostu lenkkeilemään jos taivaalta tipahtaa edes yksi vesipisara. Vaikka ikää onkin kohta kahdeksan vuotta, ei se näy kyllä missän! (paitsi egossa). Eikä Frida olekkaan enää mikää nuorukainen, se kyllä näyttää nuoremmille (ja isommille!!) koirille olevansa vanhempi ja ‘arvokkaampi’, kyllä sitä niin nokka pystyssä ja tietäväisinä patsastellaan nuorten koirien seurassa… Hassu koira! Me kyllä Fridan kanssa pelätään vähän isoja koiria, joka johtuu siitä, kun minuun käteeni kävi kerran valtava berni, jonka seuraksena minulla on edelleen neljä purema jälkeä kädessä… Fridan päälle taasen kävi vapaana oleva staffi metsässä, oli kyllä lähellä ettei henki lähtenyt. Ikäviä kokemuksia!

Tais tämä kirjotelma mennä enemmän Fridaan kun minuun, mutta kirjotinpa edes jostain mukavasta asiasta

Ja huomautan vielä tähän rakoon: emme saa tehdä itse lukujärjestyksiämme, sen takia ne ovatkin yleensä aivan järjettömiä. Järjestelmä tukee niitä opiskelijoita, jotka haluavat opiskella esim. pitkää fysiikkaa/kemiaa tai yhteiskuntaoppia, tai jotain muuta ‘lisäainetta’, joka ei ehkä ole sieltä suosituimmasta päästä. Istu sitten koulussa 15-17 ja yritä pitää motiaaviota yllä lukiessa fyssan kaaavoja…

Eilen testiajoin ensimmäisen tanssituntini. Koulun liikuntatuntien aerobiccisten kuvioiden jäljittely ei ole koskaan iskenyt minuun, miten  helkkarissa voi keskittyä samaan aikaa veivaamaan jalkaa taakse ja kättä sivulle ja toista ylös ja pitämään mahan napaksti sisässä ja… Olen monesti tullut siihen tulokseen, että minulla täytyy olla miesten kuuluista putkiaivot. Ja miten nii miesten? Kyllä, kyllä, naiset ovat varmasti ihan yhtä putkiaivoja.

Aluksi kelailin mitä ihmettä teen siellä tunnilla, mutta tunnin kuluessa tanssi rupesi hieman – ja vain hieman! – sujumaan. Oli siinä pokassa pidättelemistä, kun haki jamakalaista rentoutta dancehall-liikkeissä. Lantion pyörittäminen oli helppoa, kun ei tarvinnut keskittyä muuhun kuin yhteen osaan vartalosta, ei jalkoja, ei käsiä siellä täällä:-) Vielä kun joku päivä saavuttaisi sen rentouden… Tunsin itseni rautakangeksi.

Sain tehtyä kotona koulujuttujakin – entinen hikari heräsi sisälläni ja tein ilman tuskia novellianalyysin sekä saksan aineen. Jesjesjes! Miten pienistä asioista tuleekaan tyytyväiseksi.

Tänään oli aika vauhdikas päivä ja olokin on sen mukainen. Koulun jälkeen kävin pitkästä aikaa uimassa – ja tietysti ruuhka-aikaan. Oli hieman hankalaa uida yhdellä 25 metrin radalla, johon oli tullut ainakin 12 muuta hidasta uimaria. Loput radat olikin sitten varatttu. Viereisellä nopeiden hemppujen radalta lensi roiskeet päälle, kun kaverit veti vähän lujempaa. Tuli kuitenkia uitua 30 minuuttia, eli noin kilometrin. Lopuksi vielä 15 minuutin vesijuoksut ja reissun kruunasi pulahdus kylmävesialtaasen. Josta tietysti suoraan helmeilevän lämpimpään saunaan:-)

Illalla lähdin vielä extempore sauvakävelemään isäni kanssa, josta tuli aika hauska lenkki. 40 minuuttia tihkuisessa kylmässä metsässä, lopuksi vähän lihashuoltoa. Itse tykkään tehdä lenkkejä pimeässä, märässä metsässä… Yksin ei kyllä tule usein lähdettyä kaiken maailman friikkien takia.

Nyt on väsymys päivän mukainen ja voisi vielä vähän paneutua koulujuttuihin ennen nukahtamista.

PS. sain vihdoin kirjoitettua tänne tekstiä, joka päivä on pitänyt, mutta en ole ehtinyt… ja kenelle edes kirjoitan? Ei ketään kiinnosta.