Antarktiset olosuhteet, welcome!

10Jou09

Saan aina huimasti ideoita, joista kirjoitella tänne blogiin, mutta kun pitäisi konkreettisesti tulla kirjoittamaan, jänistän. Idealla: ei kukaan jaksa lukea valitustani. Joten päätin nyt kirjoittaa jostain mielenkiintoisesta ja mukavasta aiheesta, kuten, minusta!

Ajattelin pysyä aika anonyymina, mutta jos joku tuttu tänne löytäisi, tunnistaisi varmasti minut aika pian aiheistani. Olen tällä hetkellä 17 vuotta ja neito kauneimmillaan, kuten sananlasku kuuluu. Käyn lukiota pääkaupunkiseudulla, tällä hetkellä 1,5 vuotta takana. Itse käyn lukion neljässä vuodessa, sillä se on meidän koulun systeemi. Meillä ei ole koulussa tavallista kurssijärjstelmää, vaan meillä on vähän samanlainen systeemi kuin yläasteella. Emme saa siis itse tehdä lukujärjestyksiämme.

Minulla on pieni koira, Frida. Se on kääpiöpinseri, rouva, onhan se saanut pari vuotta sitten neljä pentua. Frida on hauska koira, se on erittäin hellyydenkipeä lorvailija, joka ei suostu lenkkeilemään jos taivaalta tipahtaa edes yksi vesipisara. Vaikka ikää onkin kohta kahdeksan vuotta, ei se näy kyllä missän! (paitsi egossa). Eikä Frida olekkaan enää mikää nuorukainen, se kyllä näyttää nuoremmille (ja isommille!!) koirille olevansa vanhempi ja ‘arvokkaampi’, kyllä sitä niin nokka pystyssä ja tietäväisinä patsastellaan nuorten koirien seurassa… Hassu koira! Me kyllä Fridan kanssa pelätään vähän isoja koiria, joka johtuu siitä, kun minuun käteeni kävi kerran valtava berni, jonka seuraksena minulla on edelleen neljä purema jälkeä kädessä… Fridan päälle taasen kävi vapaana oleva staffi metsässä, oli kyllä lähellä ettei henki lähtenyt. Ikäviä kokemuksia!

Tais tämä kirjotelma mennä enemmän Fridaan kun minuun, mutta kirjotinpa edes jostain mukavasta asiasta